Valinnan vaikeutta

Valinnan vaikeutta

ARTIKKELI LISÄTTY 28.11.2014

Kävin kansainvälisillä EuroTier-kotieläinmessuilla Saksassa. Lennoilla luin erään musliminaisen tarinaa, lentokentillä sometin ja paikanpäällä näin kuinka kovasti maailmasta yritetään tehdä parempi. Sitä ennen vietimme isänpäivää yli 80-vuotiaiden vanhempiemme kanssa, jotka eivät ole koskaan käyneetkään Facebookissa. Saati kuulleet kotoilusta, ovo-vegetaaridieetistä tai hiilijalanjäljestä. Kassler ja broilerinpaistipalat kyllä kelpasivat.

Mietin omia valintojani. Pitäisikö minun miettiä, minkälaisia tallustelujälkiä minä jätän? Pitäisikö lopettaa lihan syöminen, autolla ajaminen, vaatteiden osto, hevostelu, koira? Pitäisi. Kaikkihan on turhaa, paitsi vaatteita on pakko ostaa, koska alastomana en voi kulkea.

Hevosesta voisin luopua, se pitää vain pääni kasassa. Olisihan siihen sitten muita lääkkeitä. Koira loppuu aika pian joko itsestään tai autettuna, se on jo 13-vuotias. Pelkään sitä päivää. Auto – lyhyt työmatka, kauppamatka – kyllä, jos oikein pinnistelisin ja palkkaisin kauppareissuille kantajan.

Lihansyönti. Saisin ehkä tarvitsemani ravintoaineet kasvisruokavaliosta. Voisin ostaa proteiinin tarpeeseeni palkokasveja, soijatuotteita. Toki ulkomailta, lämpimistä maista tuotuja, koska meidän ilmastossamme soija ei kasva eivätkä oikein hyvin muutkaan pavut. Se minua vähän huolettaa, vienkö sitten jonkun muun ruoan. Tai pystymmekö me tuottamaan kasveja, jotka sellaisenaan sopivat ihmisravinnoksi eikä niistä synny sivutuotteita, joita nyt käytetään esimerkiksi kotieläinten ruokkimiseen. Ruokalusikallinen kokonaisia pellavansiemeniä raskauden loppuvaiheessa oli hyvä keino ehkäistä ummetusta. Mutta pari–kolme desiä soijapapuja ei-tiineenä… Ei kiitos. Tai sitten kasvinjalostuksen on otettava huimia harppauksia, mutta tietenkin perinteisin ­menetelmin. Taidan sittenkin jatkaa lihansyöntiä, mutta olisiko siinä vaihtoehtoja?

EuroTier-messuilla tuli ilmi hollantilaisten suuri uutinen ja haave: Kip van Morgen eli Chicken of tomorrow. Hollantilaisten tavoitteena on vähentää antibioottien käyttöä broilereilla 21 päiväannoksesta 17 annokseen. Wau! Miksei tehdä samanlaista tavoitetta meillä Suomessa? No, nollasta kun ei oikein pääse alaspäin. Huomisen kana kohdistetaan hollantilaisille kuluttajille. Vientiin tuotetaan jatkossakin perinteisesti. Sittenhän mekin voimme saada samalla MRSA:n kaupantekijäistä, jos meidän oma kotimainen nollatoleranssin lihantuotantomme ei jaksa huvittaa.

Hollantilaiset ahkeroivat myös sikapuolella. Enemmän tilaa lihasioille. Hienoa! Aikovat lisätä kotimaisille markkinoille tarkoitetun lihasian elintilaa samoihin mittoihin, mikä meillä on säädetty jo laissa.

Voisinhan siirtyä luomuun. Se ainakin kuulostaa hyvältä. Luomutuotannossa eläinten pakollinen ulkoilukin taataan – olipa ilmasto mikä hyvänsä ­– niinhän minullekin tehtiin, kun olin koulussa. Luomun hiilijalanjäljestä en ole ihan varma. Enkä siitä, pystymmekö tuottamaan riittävästi ravintoa laajaperäisellä viljelyllä. Jospa minulle tulisi kuitenkin parempi omatunto, vaikka maailman hauskin ihminenkään ei ymmärrä, miten se auttoi nälänhädästä kärsiviä afrikkalaislapsia, kun hän joutui lapsena syömään lautasensa tyhjäksi.

Voisinko sen lisäksi, että mietin mitä syön ja kulutan, ajatella myös, mitä heitän hukkaan tai hyödyntää sen hukattavan? Ihan kuin ennen tehtiin, ennen sitä somea, wifiä, gmota? Mitä jos söisin lihasta muitakin osia kuin filettä? Mitä jos en lähetäkään puutarhajätettä sekajätteen mukana Lakeuden Etappiin? Mitä jos vienkin maitopurkit kartonkikeräykseen, syötän ruoantähteet koiralle ja laitan kikkareet rikkaruohojen ja perunankuorien kanssa kompostiin? Kasvatan sitten kompostimullalla omat varhaisperunat omaksi ilokseni. Syön antibiootteja vain lääkärin määräyksestä, hoitelen päätäni edelleen hevosen selässä. Ostan vain kotimaista lihaa, maitoa ja kasviksia. Se saa riittää.

Osallistu keskusteluun