Uutta vuotta 2015

Uutta vuotta 2015

ARTIKKELI LISÄTTY 30.12.2014

Uudenvuodenaaton menun on yleisesti ajateltu olevan sipsiä, nakkia ja perunasalaattia. Tässä perinteessä on kuitenkin nähtävissä muutos: myös uudesta vuodesta on tulossa ruokajuhla joulun ja pääsiäisen rinnalle. Yhä useammat panostavat vuoden viimeiseen tai ensimmäiseen ateriaan aikaa ja vaivaa. Tein empiiristä tutkimusta muiden uudenvuodenruokailusta, luotettavasta lähteestä eli netin keskustelupalstoilta ja jokaisella tuntui olevan oma traditionsa. Ruokalistoilla näkyivät etniset vaikutteet, napostelukulttuuri tai piperrysruoka.

Omaan uudenvuoden juhlintaani liittyy ruoka, jota valmistellaan huolella ja joka nautitaan ystävien tai perheen kanssa. Joulu on ruokajuhlana meillä perinteitä kunnioittava ja hitaasti uudistuva – uudenvuoden menu on enemmän uuden etsimistä. Toki tietyt ruoat on aina löydyttävä jääkaapista uutena vuotenakin, kuten ne nakit, perunasalaatti ja kuohuviini. Aika useasti on viimevuosina kuitenkin käynyt niin, että nakit ja perunasalaatti on jäänyt seuraavan päivän aamiaiselle, kun keskiyön välipalaa ei ole jaksettu syödä. Kuohuviinille ei kyllä ole koskaan näin päässyt käymään.

Meillä ei ilotulitteita harrasteta, koska koirani saa niistä hermoromahduksen. Minun puolestani kaikki muutkin uuden vuoden juhlijat voisivat viettää alkuillan nauttien hyvää ruokaa. Yöllä sitten voisi muutaman turhakkeen uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi taivaalle laukoa.

Palataan räjähteistä takaisin aiheeseen. Suunnitellessani menua yritän aina hakea jotain uutta, selailen uusimmat ruokalehdet ja haen inspiraatiota netistä. Koskaan minun suunnitelmani eivät kuitenkaan toteudu niin kuin keittokirjassa. Joko unohdan ostaa jonkin raaka-aineen kaupasta tai en löydä pienestä kyläkaupasta niitä pinjansiemeniä. Onneksi ruoanlaitto ei ole yhdestä raaka-aineesta kiinni, vaan mielikuvituksesta ja luovuudesta. Harvoin jaksan noudattaa orjallisesti reseptiäkään, vaan aina pakko on vähän säätää. Joka vuosi on ollut ruokaa pöydässä, ainakin sellaista suurin piirtein syötävää, mutta ainakin taidot ovat karttuneet vuosien varrella.

Osaan jo paremmin oikoakin ruoanlaitossa. Enää en lähtisi keittämään hapanimeläkastiketta itse, kuten tein yhtenä uuden vuoden aattona, siitä saa ihan loistavia versioita kaupasta. Muistan vieläkin sen tunteen kun lisään sen sadannen kerran sokeria ja etikkaa, kun ainesosasuhteet ovat lähteneet lapasesta ajat sitten, maku ei vaan löydy ja vieraat istuvat sohvalla odottamassa ruokaansa. Sinäkin uutena vuotena kuitenkin syötiin ja naurettiin ja taisi joku ruokaa kehuakin.

Mielestäni ei ole mitään sen parempaa paikkaa viettää uudenvuoden aattoa kuin keittiössä. Puuhastellessa voi samalla sitten miettiä mennyttä vuotta ja suunnitella tulevaa. Ruoanlaitto asettaa aivot oikeaan mielentilaan, sehän on kuin elämää: hieman sotkuista, aika usein säätämistä, liiallista täydellisyyden tavoittelemista, riman alituksia, epäonnistumista ja onnistumista.

Toivotan teille kaikille onnistumisien täytteistä uutta vuotta, niin siellä keittiössä kuin muillakin elämän saroilla!

Osallistu keskusteluun