Sinuna minä en olisi Atriaton

Sinuna minä en olisi Atriaton

ARTIKKELI LISÄTTY 23.11.2017

Yhdessä edellisistä työpaikoistani yrityksen omistaja sai palautepuhelun asiakkaalta, jonka sisältönä oli tuotetietomerkintöjen oikeellisuus.

Toisin sanoen jokin -ton-merkintä pakkauksesta puuttui, ja tämä harmitti asiakasta. Puhelun jälkeen harmitus vaihtoi sijaintiaan, mutta kokonaismäärä pysyi ennallaan, kun silloinen pomoni noitui kovaan ääneen huoneessaan; ”eihän tässä tuotteessa ole rautanaulojakaan, eikä niidenkään puuttumista erikseen tule ilmoittaa”.

Samoihin aikoihin viikonlopputyöpaikassani nautiskelivat asiakkaamme virkistyspäivän lomassa ulkoilmalounaana kalakeittoa. Yllätyksekseni sain huomata jonottaneeni väärässä jonossa, kun edessäni seisoi keittovaihtoehdoista se kolmas: ei kalakeitto, ei maidoton kalakeitto, vaan kalaton kalakeitto.

No, noista tapauksista on aikaa parisen kymmentä vuotta, ja paljon on matkalla muuttunut.

Elintarvikkeista valtava osa on nykyään laktoosittomia tai gluteenittomia, eikä niistä enää juurikaan numeroa tehdä. Lisäksi näitä tuotteita tarvitsevat asiakkaat tunnistavat omansa monesti jo suoraan tuotemerkistä.

Brändistä tulisi kaikkien tunnistaa myös se suurin ja mahtavin -ton, eli Atria.

Pitkään odotetun alkuperämerkinnän pakollisuus liharaaka-aineita koskien tuli voimaan 1.6.2017. Evira.fi-sivut kertovat asiasta näin: ”Elintarvikkeen ainesosana olevan lihan sekä maidon ja maitotuotteiden ja tiettyjen vastaavien valmisteiden ainesosana käytetyn maidon alkuperämaan ilmoittamisesta on säädetty uudella kansallisella maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 218/2017. Asetusta sovelletaan 1.6.2017 alkaen elintarvikkeisiin, jotka on valmistettu Suomessa.”

Jos lakiteksti tai pakkauksen ”pienellä präntätty” ei kiinnosta tai näy, Atria-merkki on tae siitä, että myytävä sian-, naudan-, kanan- ja kalkkunanliha on aina suomalaiselta maatilalta, eli ulkomaalaiston.

Tietynlainen kotikutoisuus ja maalaisromantiikka on kiinnostanut kuluttajia aina elintarvikkeissakin, mutta ihan muutaman viime vuoden aikana lähiruoka-sanan ympärille on noussut valtava hype. Elintarvikkeita voi ostaa lähes mistä vaan, suoraan tiloilta, tai vaikka auton takarontista. Kuluttajalla on täysi oikeus valita, mistä hän niinkin moneen vaikuttavan asian kuin ruokansa hankkii.

Wikipedia muuten esittelee lähiruokasanan näin: ”Lähiruoka on käsitteenä toistaiseksi melko vakiintumaton ja epätarkasti määritelty. Esimerkiksi maantieteellisesti lähiruoaksi saatetaan laskea vain muutaman lähikunnan alueella tuotettu ja kulutettu ruoka, kotimainen ruoka tai jopa EU:n alueella tuotettu ja kulutettu ruoka. Lähiruoan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat ruoan tuoreus ja alkuperätieto.”

Tällä määritelmällä meillä Nurmossa on varmasti Suomen (tai koko maailman) suurin lähiruokapiste, sillä kymmenissä Atria Perhetila -tuotteissa yli tuoteryhmärajojen on merkintä, miltä tilalta kyseinen liha on Atrialle tullut, eli ei-tilaton.
Tuotantoeläinten ennaltaehkäisevä lääkintä on myös todella iso puheenaihe ympäri maailmaa juuri nyt.

Esimerkkinä mainittakoon, että Espanjan auringon alla asusteleva possu popsii keskimäärin noin 20-kertaisen määrän lääkkeitä suomalaiseen kollegaansa verrattuna. Atria Perhetilojen tuotantoketju on poikkeuksellinen jopa maailman mittakaavassa. Atria on lihan jäljitettävyydessä, sekä lääkitsemättömän lihan tuotannossa, edelläkävijä.

Antibiootittomuus toteutuu siipikarjaketjussamme täysimääräisesti, ja sikojen osalta tiedämme jokaisen yksilön kohdalta, onko eläintä lääkitty antibiooteilla vai ei, eli Atria on valtaosin jo nyt, antibiootiton.

Sen lisäksi, että Atrialla tehdään pohjalaasella ylpeydellä kaikki asiat laatu ja maku edellä, olemme lisäksi siis #maailmanpuhtain.

Eli, sinuna minä en olisi Atriaton.

Osallistu keskusteluun