Ni hao – terveisiä Kiinasta! Osa 1: Kuinka päädyin Qingdaoon taikomaan herkkuja ohukaisista

Ni hao – terveisiä Kiinasta! Osa 1: Kuinka päädyin Qingdaoon taikomaan herkkuja ohukaisista

ARTIKKELI LISÄTTY 16.9.2016

Työpisteeni on normaalisti Nurmon ruokatehtaan keittiöllä, joka toimii keskuskeittiönä Nurmon tehtaan muille keittiöille ja Itikanmäelle. Tulin taloon vuonna 2008 kuukaudeksi tuurailemaan ja sitä on jatkunut tähän päivään asti.

Olin nyt elämäni toista kertaa Kiinassa. Kun minulle ennen matkaa töissä tultiin sanomaan, että nyt, Jussi, lähdet kokkailemaan Atrian näyttelyosastolle Qingdao Beer Festival -messuille Kiinaan, niin asia oli sitten sillä ok :)

Messukaupunki Qingdao sijaitsee 750 km Shanghaista rannikkoa ylöspäin. Lento Helsingistä Shanghaihin kesti lähes 10 tuntia, ja junalla Qingdaoon vielä noin 7 tuntia. Lentokoneessa en juuri saanut nukuttua, mutta junamatkalla unta riitti ja se tuli varsin nopeastikin.

Lähdin matkaan Atrian johtaja Markku Hirvijärven kanssa. Ennen matkaa suunnittelin, millaisia annoksia messuilla tarjoaisin. Hahmottelin useita vaihtoehtoja paikalliseen makuun. Laadin etukäteen ostos- ja kauppalistat raaka-aineiden ja tarvittavien välineiden hankintaa varten. Googlasin tietoja Kiinan ruokakulttuurista ja kiinalaisten tavoista, mutta Markulta sain reissun aikana parhaat neuvot sekä erinomaista perehdytystä ja tietoa! Osasin esimerkiksi kohdata osastolla toimivat avustajat niin, että sain heistä heti kavereita.

Googlasin tietoja Kiinan ruokakulttuurista ja kiinalaisten tavoista.

Messuilla suurin osa näytteilleasettajista oli kiinalaisia. Mukana oli myös ainakin Saksan, Australian ja Korean osastot – miljoonaluokan teltat valoshow-esityksineen, joita kerkesin välillä taivastelemaan. Kuulin, että näiden maiden teltat olivat useasti lähes tyhjillään, kun taas meillä Suomen teltassa riitti todella paljon kävijöitä aamusta iltamyöhään ja viikonloppuisin aivan tungokseen asti.

Vatitolkulla ohukaisia

Näyttelyosastolla valmistin annoksia Atria pinaattilätyistä ja vaaleista ohukaisista, joita myös myimme kävijöille.  Joka ilta oli lisäksi tarjoiluja Kiinan korkeille virkamiehille ja yritysjohtajille vip-edustustiloissa. Heille tein vatitolkulla ohukaisia ja makkaroita.

Kauppareissuilla ja osastolla minulla oli apuna paikallinen Zoe, joka puhui englantia. Hänen kauttaan sain kiinalaisille kerrottua Atriasta ja ohukaisista. Zoe oli korvaamaton apu, koska hänen lisäkseen englantia ei puhunut kukaan Suomen teltan paikallinen työntekijä tai vierailija.

Zoen lisäksi englantia ei puhunut kukaan Suomen teltan paikallinen työntekijä tai vierailija.

Kaikki ohikulkijat pysähtyivät Atrian osaston eteen, kun kokkailin. Zoen avulla sain juteltua vierailijoiden kanssa. Kävijöille annoimme mukaan avainnauhoja, kyniä ja patavahteja. Kärrypoletitkin menivät lapsille kuin kuumille kiville. Innostuivat siitä, kuinka poletin sai napsahtamaan paikoilleen.

Kun paistoin ohukaisia, pyysin vierailijoita aina peukuttamaan ylös tai alaspäin, miltä ruoka maistui. Kaikki tykkäsivät todella paljon.

Myyntiin tein vaaleista ohukaisista annoksia, joissa oli mustikkaa, karamellisoitua ananasta, mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Pinaattilätyissä käytin sulatejuustoa, puolukkaa, pikkelöityjä kasviksia tai coleslaw’ta sekä uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja.

Päivän aloitin aamukahdeksalta suunnittelulla ja kauppareissulla. Päivät olivat aika pitkiä, aamusta iltaan, työpäivä päättyi hiukan ennen yhtätoista riippuen siitä, koska alue hiljeni ja kuinka sain loppusiivot tehtyä ja tiskit tiskattua.

Seuraava osa Jussin reissusta julkaistaan viikon kuluttua. Siinä Jussi säätää ja joutuu paikallispaparazzien piirittämäksi.

Osallistu keskusteluun