Joulumielen ruokaristi

Joulumielen ruokaristi

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 30.10.2019

Joulua vietetään kohta ja pian, ja nyt onkin hyvä aika aloittaa perinteiset pikkuväki kyttää 24/7 -uhkailut jälkipolvia ja työkavereita kohtaan. 

Alkulämpöjä aaton vatsanpuruihin on voinut ottaa jo lokakuun alusta, kun ensimmäiset suklaapukkilavat parkkeerattiin kassojen tuntumaan heräteostoksia luomaan. Ihmismielen himoitessa psykologista makeaa onkin mielenkiintoista pohtia, kuinka kovan inflaation joulun odotus kokisi, jos joulusuklaiden sijaan paikalle kärrättäisiin laatikot sun muut aaton suolaiset. Näin eläimellisen kokeen lopputulos saattaisi hyvinkin olla – arvaamaton.

Joulun ruokavalmisteluja voi helposti verrata joko taitoluistelun neloisvoltti-tigtzackiin (pahoittelen termivirhettä, taitoluistelu ei ole ominta alaani) takaperin silmät ummessa, kädet selän taakse ja luistimet yhteen sidottuina tai automainoksen chillailuun, jossa kaikilla matkustajilla on hyvä mieli, aina paistaa aurinko ja sateenkaaren päässä odottaa tuopillinen kultaa. Tai ainakin tuoppi.

Oman näkemykseni mukaan jouluun voi valmistautua neljällä eri tavalla:

  1. Taitoluistelija, joka aloittaa suunnittelun ajoissa. Ihmistyyppi, joka kovalla treenillä ja visualisoinnilla toteuttaa joulun ruokavalmistelut viimeistä piirtoa myöten itse. 
  2. Automainoksen ihminen, joka ottaa joulun rennosti, mutta pitää kiinni perinteistä. Hyllystä lähtee mukaan valmiit laatikot ja rosollit, kypsä kinkkukaan ei ole mikään häpeä heille. Ja tuoppi, se löytyy.
  3. Puolen matkan krouvilaiset, jotka ottavat hieman sieltä sun täältä, omaa ja jotain lainattua. Valmiit laatikot itse tuunattuina maistuvat ja tottahan sille uunissa muhittuvalle kinkulle tulee pitää yön yli seuraa. 
  4. Modernisoija, joka kattaa pöydän miten haluaa. Maut ”mehicosta” Saksaan ja Limpoposta etelään ovat sulassa sovussa keskenään. 

Itse tunnustan kuuluvani ryhmään numero kolme, vaikka henkinen koti olisikin ykkösporukassa. Arvostan yli kaiken heitä, jotka paneutuvat jouluruokien valmistamiseen sydänjuuriaan myöten, mutta itselleni riittävät laadukkaat esi- ja puolivalmisteet, jotka on helppo tuunata. 

Aloitti jouluruokien valmistelun koska hyvänsä, on turha ottaa kantaakseen liian isoa ruokaristiä. Nykyaikana kun vauhti tuppaa olemaan työelämässä rajumpaa kuin F1-kisassa, kannattaa antaa itselleen armoa ja pohtia, täytyykö rima asettaa pilvirajaan. 

Aloitti jouluruokien valmistelun koska hyvänsä, on turha ottaa kantaakseen liian isoa ruokaristiä.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa ”einesjoulun” julistukselta, sitä se ei ole vaan kukin tyylilleen sopien ja uskollisena itselleen toteuttakoon aattoateriansa. Miksi ei voisi joskus taitoluistelun sijaan kokeilla modernisointia tai automainoksen tapaan lipsahtaa puolen matkan krouviin? 

Erinomaista joulun odotusta kaikille!