Jokainen vastatkoon omista teoistaan

Jokainen vastatkoon omista teoistaan

ARTIKKELI LISÄTTY 3.10.2018

On taas se kuukausi vuodesta, kun jonkun neropatin mielestä tulisi viettää lihatonta lokakuuta. Minä en aio viettää. Yhtään kertaa en tule syömään myöskään pippuripihviä jauhelihakastikkeella, enkä wieninleikettä porsaankyljyksellä, vaan ihan samalla tavalla kuin kaikkina muinakin kuukausina. Lautasella on pääraaka-aineena poikkeuksetta suomalaista lihaa, kanaa tai kalaa, ja lisukkeena kotimaisia kasviksia, juureksia ja vihanneksia.

Lautasella on pääraaka-aineena poikkeuksetta suomalaista lihaa, kanaa tai kalaa, ja lisukkeena kotimaisia kasviksia, juureksia ja vihanneksia.

Tärkeimpänä ajurina tässä tempauksessa on ymmärtääkseni lihatuotannon, etenkin naudanlihan, ”huomattava” ympäristön kuormittaminen. Olisi nyt joku muu syy, niin voisi edes leikisti kuvitella tämän olevan ihan ok. Luonnonvarakeskuksen laskelmien mukaan yksi lentomatka Suomesta Thaimaahan ja takaisin kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin naudanlihaa syövän ruokavalio kahdeksan vuoden aikana (MT 11.1.2018 Matti Tuominen).

Minun lyhyen, mutta ah niin vaiherikkaan (Uuno Turhapuro), elämäni aikana ei ole suomalainen maatalous saanut palstatilaa yhtä paljon kuin parina edeltävänä kuukautena. Syykin tähän on selvä: noiden ”hieman” normaalista poikkeavien 64 hellepäivän aiheuttama kuivuus ja siitä seuranneet murheelliset viljasadot. 

Palstatilaa olisi saanut olla kyllä aiemminkin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jos tästä katastrofista etsii hyviä puolia, niin uskon, että monille suomalaisille on vasta nyt valjennut se, että suomalainen ruoantuotanto ei ole itsestäänselvyys. Nyt kun satonäkymät ovat surkeat ja monilla tiloilla mietitään tulevaisuutta, muistakaamme, että meillä on maailman puhtain ruoka, se on tuotettu kaikkien pykälien mukaisesti (toisin kuin monissa muissa EU-maissa), se on tällä hetkellä monien mielestä jopa kohtuuttoman edullista ja sitä riittää. Vai riittääkö? No sehän on täysin meidän omissa käsissä. Kuluttaja tehdessään valintaa suomalaisen ja tuontituotteen välillä päättää viime kädessä sen, olemmeko tulevaisuudessa maataloustuotteiden suhteen omavaraisia vai emme. 

Uskon, että monille suomalaisille on vasta nyt valjennut se, että suomalainen ruoantuotanto ei ole itsestäänselvyys.

Jos meillä on maailman puhtain ruoka, niin on muuten aivan mahtavia ihmisiä nämä meidän tuottajammekin. Sain viime viikolla vierailla Alatalon siipikarjatilalla Petri Yli-Soinin isännöimänä, Pentti Honkalan possutilan showroomissa ja Vasumäen pihvikarjatilalla Ilkan perheen vieraana. Se tapa, miten he toivottivat tervetulleeksi, antoivat kalliista ajastaan ja kertoivat ylpeydellä omasta intohimostaan tuottaa suomalaisille maailman puhtainta ruokaa, jätti unohtumattoman muistijäljen. 

Tilojen historiat ovat kymmenistä aina sataan vuoteen asti, ja paljon on tuottajan arki muuttunut. Honkalan isäntä siinä ääneen pohdiskeli, miten oma isä ja äiti aikanaan lypsivät lehmät ja toimittivat maidot meijeriin, tietämättä että tätä nykyä päivä koostuu myynnistä, markkinoinnista ja monista muistakin asioista normaalien tilan töiden lisäksi. Kaikesta kuitenkin näki, että he nauttivat työstään, ja syksyn tullen varmasti hieman enemmän vapaa-ajastakin. 

Ilkan tilan vanhaisäntä kertoi omasta vapaa-ajan harrastuksestaan, metsästyksestä, ja siihen liittyvästä koko Suomen laajuisesta huolesta: dramaattisesti ikääntyvästä metsästäjäkannasta. Se muuten onkin aikamoinen dilemma. Monissa metsästysseuroissa keski-ikä huitelee hyvän matkaa yli kuudenkymmenen ja nuoria ei ole mukana kuin kourallinen. Jos tilanne ei korjaannu, on liikenteessä parinkymmenen vuoden päästä uudet säännöt.

Monilla meistä on työntäyteinen syksy ja talvi edessä, mutta rentoudutaan ja nautitaan vapaa-ajastammekin, oli se sitten haravointia, metsästystä tai leipomista, kuten minulla.
Tässä teille muuten resepti mahdottoman helppoon ja hyvänmakuiseen leipään:

Muhkea Mallasleipä
Keitä kattilassa 0,5 l vettä ja 2 dl kaljamaltaita, kunnes maltaat ovat imeneet veden.
Lisää joukkoon 1 l haaleaa vettä. Lisää koko ajan sekoittaen 0,4 dl sokeria, 1 rkl siirappia, 1,5 rkl suolaa, 3 pss kuivahiivaa ja 2,5 l hiivaleipäjauhoja tms.
Vaivaa 5 min tehokkaasti, kaada taikina kolmeen 1,5 l vuokaan ja anna kohota liinan alla puolisen tuntia. Paista ensin 250 asteessa 15 min, jonka jälkeen 180 asteessa n. 1 h 15 min, kunnes leivät ovat kypsiä. Voipaketti pöytään ja syömään.

Maukasta syksyä! 

Olemme päivittäneet verkko- ja mobiilipalveluidemme tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen ("GDPR") vaatimuksia. Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme verkko- ja mobiilipalveluidemme käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta. Lue lisää.

Ok