Ilmastonmuutos - mistä meidän oikeasti pitäisi puhua?

Ilmastonmuutos - mistä meidän oikeasti pitäisi puhua?

ARTIKKELI LIS√ĄTTY 9.4.2019

Ilmastonmuutos on kaikkien huulilla ja ekologisuus tuntuu nykypäivänä olevan lähes synonyymi ilmastonmuutoksen ehkäisylle. Todellisuudessa ekologisuus on koko biodiversiteetin hyvinvointia. Eikä se ole yksinkertainen asia. 

Kummeksun muutenkin sitä tapaa, jolla keskustelua käydään. Tavallinen ruoka on ihmisen perustarve ja nyt ilmastonmuutoskeskustelu on jumahtanut perustarpeittemme ympärille. Minusta ympäristöteot voitaisiin aloittaa sekundäärisistä tarpeista: makeisista, alkoholista, "väärälle" puolelle maapalloa kuljetetuista hedelmistä ja muista elintarvikkeista sekä kaikesta humpuukista, jota halpakaupat ovat pullollaan. 

Tavallinen ruoka on ihmisen perustarve ja nyt ilmastonmuutoskeskustelu on jumahtanut perustarpeittemme ympärille.

Ilmastonmuutoksen nimissä ollaan lopettamassa eläintuotantoa, koska silloin maailma pelastuu. Vai pelastuuko? Onko se ekologista? Ei, näin luomuviljelijän näkökulmasta se ei todellakaan ole ekologista. Maa on lainassa lapsiltamme ja sitä pitää hoitaa niin, että myös tulevaisuudessa sillä riittää kasvukykyä.

Viljelykierto ja erityisesti nurmi osana viljelykiertoa on erinomainen biodiversiteetin ylläpitäjä. Se vähentää, jopa poistaa, kasvinsuojeluaineiden tarpeen. Typpeä sitovaa apilaa tai palkokasveja käyttämällä myös lannoituksen tarve vähenee. Nurmi sitoo hiiltä ja parantaa maan kasvukuntoa, kun sen pitkät juuret tunkeutuvat syvälle maaperään. Ja mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä huonommin viljat ja muut suoraan ihmisruuaksi kelpaavat kasvit menestyvät, mutta nurmi kasvaa silti. Märehtijät ovat siitä erikoisia eläimiä, että pystyvät muuttamaan nurmen ihmisille käyttökelpoiseen muotoon maidoksi ja lihaksi. 

Nurmi on märehtijöiden tärkein rehu. Lisäksi nurmella ja laidunnuksella on monta muuta hyvää puolta: laitumet ovat luontaisia elinympäristöjä myös monille hyönteisille ja pieneläimille, maisemalaidunnuksella estetään pusikoitumista ja rantalaidunnuksella vähennetään järvien rehevöitymistä. 

Eläimistä saadaan lantaa, joka on erinomainen lannoite pelloille. Lanta on lisäksi maan pieneliöiden ruokaa ja mitä enemmän pieneliöitä, sitä paremmassa kunnossa maa on.

Minulla ei ole mitään kasvissyöntiä vastaan, mutta toivoisin, että silloinkin proteiininlähde (ja kaikki muu) lautasella olisi kotimaisista raaka-aineista tehtyä. On hieman outoa, että eläinrehuissa pyritään (ja vaaditaan) pääsemään eroon soijasta, mutta ihmisravintona sitä pitäisi lisätä. Suomalainen nauta ei syö soijaa ja sika- ja siipikarjarehuissa sen määrä on myös huomattavasti pienempi kuin muualla maailmassa. Kiitos muun muassa herneen, härkäpavun ja etanolivalmistuksen sivutuotteena syntyvän ohravalkuaisrehun.  

Minulla ei ole mitään kasvissyöntiä vastaan, mutta toivoisin, että silloinkin proteiininlähde (ja kaikki muu) lautasella olisi kotimaisista raaka-aineista tehtyä.

Viljelijää syyllistetään siitä, että ilmastonmuutos ei kiinnosta. Helteen helliessä Suomea viime kesänä viljelijät viettivät öitänsä murehtien, miten elämille saadaan rehua, mistä saadaan itselle toimeentulo ja miten kotimaista ruokaa riittää kuluttajalle, kun kasvit kituivat kuumuudessa ja kuivuudessa. Toissakesänä taas murehdittiin, tuleeko märkyyden vuoksi satoa ollenkaan ja jos tulee, millä se saadaan pois pellolta ja mitä märällä pellolla rämpiminen vaikuttaa tulevan kesän satoon. 

Viljelijä tasapainoilee luonnon kanssa päivästä ja vuodesta toiseen. Se koskettaa meidän jokapäiväistä elämäämme ja määrittää meidän työpäivämme kulun ja toimeentulomme. Eli ei, ilmastonmuutos ja luonto eivät ole meille yhdentekeviä. Välillä tekisi mieli kysyä viljelijää syyllistävältä kaupunkilaishipsteriltä "paljonko sinä olet tänään sitonut hiiltä?"

Välillä tekisi mieli kysyä viljelijää syyllistävältä kaupunkilaishipsteriltä "paljonko sinä olet tänään sitonut hiiltä?"

Voitaisiinko puhua ekologisuudesta ilmastonmuutoksen sijaan? Tai vielä mieluummin kestävästä kehityksestä.