Hyppy tuntemattomaan: alkutaipaleeni Atria Traineena

Hyppy tuntemattomaan: alkutaipaleeni Atria Traineena

ARTIKKELI LISÄTTY 31.1.2017

Minun tarinani atrialaisena sai lähtölaukauksen 1.7.2016, kun tein päätöksen hakea Trainee-ohjelmaan mukaan.

Täytin hakemuksen ja toivoin parasta. Tuolloin oli paljon muita töitä ja asia painui taka-alalle. Ei mennyt kuin muutama viikko, kun minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta.

Minut kutsuttiin ensimmäisen kierroksen haastatteluun Itikanmäelle. Alkoi koko kesän kestänyt jännitys ja tunteiden myrsky, johon myös vaikutti tuttaviltani, graduohjaajaltani sekä muilta professoreiltani saamani kuva Atriasta. Kaikki puhuivat siitä kulttuurista ja hengestä, joka Atrialla on. Samaan hengenvetoon minulle korostettiin Atrian tapaa arvostaa työntekijöitä, laadukasta tekemistä sekä kaikkia niitä mahdollisuuksia talon sisällä.

Kaikki puhuivat siitä kulttuurista ja hengestä, joka Atrialla on.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen olikin esimiesten vuoro istuttaa minut pöydän ääreen. Ei ole tainnut Kytöharjun poikaa oikein ikinä hermostuttaa niin paljon kuin tuolloin, kun kaarsin autolla tontille! Taisin tokaista itsekseni, että nyt ollaan jännän ääressä.

"Nyt ollaan jännän ääressä", tokaisin itsekseni.

Seuraavat viikot matelivat odottaessa puhelua jatkosta ja sieltä se sitten tuli! Innostunut ääni puhelimessa kehotti saapumaan Framille henkilöarviointiin. Viimeisen vaiheen jälkeen saapuivat ristiriitaisuudet mieleeni, kun päivittäin ajatukset liikkuivat yltiöpäisestä positiivisuudesta epätoivoon paikan saamisen suhteen.

Loppujen lopuksi kaikki kääntyi parhaimpaan lopputulokseen. Kertaheitolla pyyhkäistiin jalat alta, kun kuuntelin epäuskoisena paikan saamista ohjelmasta sekä ohjeita aloituksen ajankohdasta. Sain kokea sen harvinaisen hetken, jonka johdosta tiesin elämäni ottavan hypyn kohti tuntemattomaan!

Sain kokea sen harvinaisen hetken, jonka johdosta tiesin elämäni ottavan hypyn kohti tuntemattomaan!

Työt alkoivat marraskuun puolessa välissä Helsingissä. Päätimme tuolloin mentorini Antin kanssa, että lähden suorittamaan ohjelmaa kuuluvaa tuotantojaksoa Nurmoon. Aloitin Siipikarjassa leikkaamon puolella Vuokon opastuksessa. Muutaman viikon jälkeen siirryinkin ”siipparin” pakkaamoon Annen opastukseen. 

Tämän neljän viikon aikana opin enemmän kuin osasin odottaa – tutuksi tuli broilerin tärkeimmät osat, miten niitä käsitellään ja kuinka paljon maustetaan sekä pakataan ja missä järjestyksessä. Siipparin jälkeen minut otti vastaan Markku Logistiikan puolella. Kolme viikkoa tutustuin logistiikan toimintaan, tilauksien täyttämiseen ja niiden toimittamiseen.

Ensimmäinen viikko Helsingissä ja seuraavat seitsemän viikkoa Nurmossa tehtaalla ovat ylittäneet kaikki ne odotukset, jotka minulle muodostuivat kesän aikana. Minun oli ilo huomata, että konttorin ja tuotannon välillä ei ollut kulttuurillista kuilua. Kaikkialla korostetaan niitä asioita, joita odotinkin korostettavan – yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä sekä arvostusta ja laatua.

Minun oli ilo huomata, että konttorin ja tuotannon välillä ei ollut kulttuurillista kuilua.

Olen alkanut ymmärtää vasta nyt, kuinka ison ja hienon mahdollisuuden ääressä tällä hetkellä olen. Kaikki kulminoituu työsopimuksen allekirjoittamisen hetkeen, kun meille kaikille Traineille sanottiin kutakuinkin näin: ”Te olette taimia, joita me olemme vasta alkamassa kasvattaa.”

Osallistu keskusteluun