Uuden kasvukokeen kynnyksellä

Uuden kasvukokeen kynnyksellä

ARTIKKELI LISÄTTY 28.10.2014

Siitoseläinvälitys on yksi Atrian palveluista tuottajille. "Poikakoti"  on olennainen osa tätä välitystoimintaa: eläinaineksen jalostamiseen keskittyneet tilat myyvät poikakotiin parhaiksi katsomansa sonnit.

Ylösten tilalla, Pieksämäen poikakodilla alkaa nyt 10. toimintavuosi. Talven yli Ylöset kasvattavat sonneja sekä seuraavat niiden kasvua ja kehitystä. Keväällä kasvattamon vuosi huipentuu sonnihuutokauppaan. Silloin emolehmätilat ostavat huutokaupasta uudet siitossonnit karjoihinsa.

Seuraavan puolen vuoden ajan tuottaja ja "poikakodin rehtori" Vivili Ylönen sekä AtriaNauta -kehityspäällikkö Susanna Vehkaoja valottavat siitossonnivälityksen toimintaa Hyvä ruoka – parempi mieli -blogissa. Kuulumisia poikakodin arjesta löytyy myös AtriaNauta-blogista.

-----

Tämä on se hetki, jolloin en ole aivan sinut itseni ja ammattini kanssa. Riippumatta siitä millainen mennyt kesä on ollut, sen kääntyminen syksyyn saa kesäihmisen mielen apeaksi. Synkän tunnelman takaa se, että on myös aika luopua ”pojista”, joihin lujista päätöksistäni huolimatta menin taas kiintymään. Nuo jykevät tonnikeijut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan ammattini kirkkaimpia valopilkkuja.

Ilman luopumista ei kuitenkaan synny uusia tarinoita, joten tyhjiä karsinoita ei viitsi tippa silmässä kauan tuijotella, vaan on syytä tarttua koneisiin ja alkaa luoda pohjaa uusille menestystarinoille.

Vanhan kauden mukana saa lähteä kaikki skeida kasvattamoista. Puhdistus on perusteellinen, edes runkorakenteiden ja valaisinten päälle kertynyttä pölykerrosta ei pelasta tuholta mikään. Kiitän mielessäni nykytekniikkaa. Iso reppupuhallin ja traktori hoitavat kaiken, mikä kuivana saadaan irti. Kuumavesipesuri taas sen sitkeämmän lian. Puolitoista viikkoa keskiraskaita päiviä ja alkuperäinen väri on taas näkyvissä.

Muutama remonttitoimenpide ja kaikki on valmista. Uusien poikien saapumiseen on viikko ja on aika huilata, tai siis ainakin tehdä jotain ihan muuta. Rakensimme kesäkeittiöön katoksen, sen johon kesällä ei muka riittänyt aika. Samalla muutimme nimen ulkokeittiöksi, sillä teemme siellä herkkuja milloin vain.

Perjantai-iltapäivä. Odotukseni jää lyhyeksi kun auto saapuu prikulleen sovittuun aikaan. Hujauksessa autosta purkautuu 43 ensimmäistä kauden 2014–2015 siitossonnikokelasta. Pojat asettuvat omiin rotukohtaisiin osastoihinsa asumaan ja ovat saman tien kuin kotonaan. Myöhemmin tulee vielä kaksi tarkasti ajoitettua lisäkuormaa.

Lauantaiaamuna herään viiden jäljestä. Uni ei maita, koska tiedän viimeisten saapuvan pian. Aamu on jäätävän kylmä, -11 astetta tuntuu äkkiä sietämättömälle. Samaa mieltä on eläinauton kuljettaja, joka lastasi eläimet +2 asteen lämpötilassa.

Uuden kauden aloituksen sankareita ovat tänä vuonna kaikki tähän ennätysnopeaan reilun 17 tunnin täyttöön osalliset: kuljetussuunnittelun pojat, autoilijat ja heidän kuljettajansa, eläinten syntymätilat ja tietenkin Susanna. Epäilen vahvasti, että saavat hyvät kiksit pystyessään joka kerta aina vain parempaan suoritukseen. Kohta joutuvat kyllä keksimään muita karstanpoistokeinoja, koska tätä ennätystä ei enää edes kannata lähteä rikkomaan.

Poikakoti ja uudet asukit kiittävät, koska saivat nopean täytön ansiosta hyvät pohjat jatkokehitykselle. Sopeutuminen uuteen kotiin voi alkaa välittömästi ja se luo tehokkaasti hyvinvointia, sekä pojille että meille.

Osallistu keskusteluun