Marjaanan kouluruokamuisto

Marjaanan kouluruokamuisto

 70-vuotta täyttävä kouluruokailu herättää meissä kaikissa muistoja. Millaista oli kouluruoka kansakoulussa 1950-luvulla? Miten oppilaat suhtautuivat uusiin ruokiin, kuten kaalilaatikkoon tai hedelmäbroileriin? Entä miten ruokailusuositukset tai kestävä kehitys ovat muuttaneet kouluruokaa? Tutustu ruoantekijöiden kouluruokamuistoihin eri vuosikymmeniltä tarinoiden muodossa ja heidän ruokamuistoon.

  • Marjaana Manninen tykästyi herkullisiin kaalikääryleisiin.
  • Seija Lintukankaan mieleen on painunut aromikas lihakeitto tuoksuineen.
  • Elina Särmälä lempiruoka oli kaunis sitruunankeltainen kanaviillokki.
  • Toini Linnanmäki ehdoton suosikki oli eksoottinen hedelmäbroileri.
  • Jukka Muraselle maistui Italianpadan pätkäspagetti.
  • Mira Raappanan lempiruokaa olivat herkulliset broilerinkoivet.
  • Kaisa Isotalon kaikkien aikojen kouluruokasuosikkina on hernekeitto.
  • Milla-Maaria Niemelän suosikkeihin kuuluu perinteinen kinkkukiusaus.
  • Raili Heinineva suosikki oli kouluruokailuun kehitetty sadonkorjaajan broileripata.

Jokaisen ruoantekijöiden tarinat ovat luettavissa esitteestämme sekä olemme myös ajan henkeen päivittäneet reseptit. Mitapä jos entisajaninhokista muuntautuukin uusi lempiruokasi? Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan vanhoja tuttavuuksia - saatat yllättyä.

 

 

Toinin kouluruokamuisto

Toinin kouluruokamuisto

MIRA RAAPPANA
(suurtalouskokki, restonomi (AMK)), tuotannonsuunnittelija, Oulun Tuotantokeittiö Oy.

"Kun oppilaat saavat itse vaikuttaa kouluruokailuun, maistuu ruoka paremmin

 

Kouluateria oli 2000-luvulla kehittynyt monipuoliseksi kokonaisuudeksi, joka perustui ravitsemussuositusten mukaiseen lautasmalliin. Ruokailua piristivät hauskat ravitsemus- ja ruokaperinteeseen liittyvät teemaviikot. Kouluruokailun kasvatuksellinen tehtävä korostui ja viihtyisä ruokailutilanne nähtiin koulupäivässä tärkeänä oppimista tukevana virkistyshetkenä.

HERKULLISET KANANKOIVET, joita tarjottiin riisin ja currykastikkeen kera olivat lempiruokaani ammattikoulussa. Peruskoulusta suosikkiruokani oli monen muun oppilaan tapaan jauhelihamakaronilaatikko, jonka lisäkkeenä oli lasten makuun sopivaa mehukasta porkkanaraastetta”, muistelee Mira Raappana kouluruokailuaan Kempeleestä ja Oulusta.
”Kipinän ruoka-alaan sain äitini kautta, joka oli keittiötöissä. Pääsin kerran koulun tet-jaksolla hänen kanssaan päiväkodin keittiölle yhdeksi päiväksi ja siitä jäi mukavat muistot”, Mira kertoo.
Suurtalouskokin opinnoista valmistuttuaan Mira aloitti työt päiväkoti- ja kouluruokailun parissa, josta hän on edennyt keittiöapulaisen, kokin ja työnjohtajan tehtävien kautta tuotannonsuunnittelijaksi.
”Opiskeluaika oli mukavaa ja taisin olla aika tunnollinen opiskelija”, hymyilee Mira. Asiakaspalvelu ja keittiötyö olivat molemmat mieluisia vaihtoehtoja, mutta erityisen kiinnostavaa oli reseptien testaaminen, joka on osa nykyistä työtä”, hän toteaa. Mira pitää tärkeänä kouluruokailun kehittämistä. ”Olen iloinen, kun oppilaat pääsevät työelämäharjoittelujen kautta tutustumaan käytännön keittiötyöhön kuten itsekin aikoinani, sillä se avartaa heidän näkemystään kouluruokailusta. Lisäksi tavoitteenamme on tehdä tuotekehityksessä jatkuvaa yhteistyötä koululaisten kanssa ottamalla heidät mukaan jo suunnitteluvaiheessa, jossa he pääsevät ennakkoon maistamaan erilaisia ruokavaihtoehtoja ja arvoimaan niiden soveltuvuutta ruokalistalle”, kertoo Mira.
Oppilaiden vastauksissa tyytyväisyystekijöinä korostuvat yleensä kuokalistan monipuolisuus ja vaihtelevuus. Toiveruokapäivät ovat kouluilla säännöllisiä ja suosittuja tapahtumia, samoin kuin erilaiset teemat, jotka tuovat vaihtelua arkeen. Syksyisten sadonkorjuuviikkojen koristelun Mira muistaa lämmöllä myös omilta kouluajoiltaan. ”Oli hienoa, kun ruokasali oli laitettu kauniiksi”, hän toteaa.
Kouluruokailussa nykyajan oppilaita kiehtoo valinnanmahdollisuus. Se houkuttelee kokeilemaan rohkeammin uusia makuja ja ruokalajeja. ”Kun oppilaat saavat itse vaikuttaa kouluruokailuun, maistuu ruoka paremmin. Uskonkin, että kouluruokailun tulevaisuutta on yhä enemmän lisääntyvä yhteistyö oppilaiden kanssa ja heidän toiveidensa kuunteleminen”, Mira toteaa.

SEIJA LINTUKANGAS
(FT), toimitusjohtaja, kouluttaja,
oppi- ja tietokirjailija. Kotitalouden lehtori ja ruokapalvelutoimen päällikkö
Iitissä 1975–2010. Kouluttanut
ruokapalveluhenkilöstöä 1990-luvulta alkaen ruokakasvatuksen merkityksestä.

Kouluruoka monipuolistui 1960-luvulla, jolloin puuroja keittoruokien lisäksi ruokalistalle ilmestyivät lihakastikkeet ja laatikkoruoat. Kyläkouluilta monet muistavat luokkaruokailun, jossa ruokailun alkaessa katettiin pulpetille vohvelikankainen, itse tehty ruokaliina.

”KANSAKOULUSTA mieleeni ovat jääneet ruoan tuoksut, kuten makea marjapuuro, aromikas lihakeitto tai lempeä makaronivelli. Keittola oli koulun sisäänkäynnin vieressä ja aamuisin heti kouluun mennessä tuoksun perusteella tiesi, mitä milloinkin oli ruokana. Ruoan tuoksumaailma on vahva tunnekokemus”, kertoo Seija Lintukangas.
Toisinaan elimäkeläisen kyläkoulun rappusilla oli maitotonkka, jonka isäntä oli tuonut viereisestä maatalosta ruokamaidoksi hevoskyydillä perunoiden ja juuresten kanssa. ”Kouluruokamme taisi olla todellista lähiruokaa”, hymyilee Seija 1950–1960 taitteen kansakoulumuistoilleen. Aterian juomamaito tuotiin kotoa lasipullossa, leivät eväskääreessä. ”Pyysin äitiäni voitelemaan ruisleivät aina maksapasteijalla, sillä se oli herkkuani”, kertoo Seija.
Taitavan ja kylän pitokokkinakin toimineen Hellin-keittäjän valmistamat kouluruoat ovat jääneet mieleen maistuvina, niistä erityisesti lapsen suuhun sopiva mannapuuro mehukeiton kera. Ruokailuhetkeä täydensi lämminhenkinen tunnelma. Pulpetin päälle katettiin itse tehty, vohvelikankainen ruokaliina. Keittäjä toi ruoan luokkaan, jossa isommat oppilaat auttoivat jakamaan sitä pienemmille. Ennen ruokailun alkua opettaja lausui ruokarukouksen ja nautti lounaan yhdessä oppilaiden kanssa oman pöytänsä ääressä. ”Tutut aikuiset ja tutut kasvot ruokailutilanteessa luovat lapsille turvallisuuden tunnetta, josta on apua esimerkiksi uusien makujen opettelussa”, hän kertoo.
Seija on elänyt ruoan äärellä aina. Ensin lapsuudenkodissaan lähes omavaraisessa maatalossa, sen jälkeen ruokapalvelupäällikön ja kotitalouden lehtorin virassa, jonka aikana hän toimi samalla lihakarjan ja viljan viljelyyn keskittyneen maatilan emäntänä. Nyt poika jatkaa viljanviljelyä tilalla ja Seija on voinut nykyisessä elämässään keskittyä ruokakasvatuskoulutuksiin ja kouluruokailuaiheisten oppi- ja tietokirjojen kirjoittamiseen. ”Kunnioitukseni ja arvostukseni kotimaiseen ruokaan ja sen turvallisuuteen on suuri. Tuntuu, että kaikkeen voi luottaa. Meillähän on niin ihanan puhdas luontokin”, hän pohtii. Ruoka on Seijalle edelleen tuoksuja ja tunnetta. Koti- ja kouluruokailun merkitys ruokaperinteen välittämisessä on tärkeä. ”Kun me aikuiset otamme aikaa ja ruokailemme lasten ja nuorten kanssa, tapahtuu arvokas kohtaaminen. Kouluruokailu on parhaimmillaan aitoa yhdessä syömisen iloa ja ruokasivistyksen vaalimista”, toteaa Seija.

Olemme päivittäneet verkko- ja mobiilipalveluidemme tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen ("GDPR") vaatimuksia. Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme verkko- ja mobiilipalveluidemme käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta. Lue lisää.

Ok