Petra Olli: Parasta on tavallinen peruselämä
Petra Olli nauttii siitä, ettei tarvitse enää viettää kurinalaista kilpaurheilijan elämää. Nyt saa välillä myös herkutella.
Kuortaneen urheiluopiston ravintolassa on tänään ruokana broileria, smetanaista härkäpataa ja metsäsienikeittoa. Se maistuu painimestarille hyvin.
– Olen aina uskonut perushyvään kotiruokaan. Sillä pärjää pitkälle. Kokeilin kilpailu-uran aikana sitä, että punnitsen tarkkaan kaikki syömiseni ja lasken kalorit, mutta se ei sopinut minulle. Ruokahifistely ei ole minun lajini.
Ruokahifistely ei ole minun lajini.
– Painoluokkaurheilussa on toki välillä pakko taiteilla syömisten kanssa. Kun painoa piti pudottaa ennen kisoja, täytyi vain väkisin puristaa kiloja pois. Se oli rankkaa.
– Muuten syömistapoihini on aina kuulunut, että syön perusterveellisesti ja huolehdin siitä, että mukana on aina kevyt välipala, esimerkiksi omena tai banaani. Jos ei sitä ole ja tulee nälkäkiukku, on pakko syödä mitä sattuu. Sitä yritän välttää. Syöminen on yksi tärkeistä perusasioita. Kun on syönyt hyvin ja energiatasot ovat kunnossa, on myös parempi mieli, painimestari muistuttaa.
Syön perusterveellisesti ja huolehdin siitä, että mukana on aina kevyt välipala, esimerkiksi omena tai banaani. Jos ei sitä ole, tulee nälkäkiukku.
Kilpailu-uran päättyminen on muuttanut suhteen ruokaan avoimemmaksi. Nykyään ruoka on Petra Ollille polttoainetta mutta myös hyvistä mauista nauttimista mukavassa seurassa.
– Kun ei enää tarvitse painoa pudotella, on silloin tällöin kiva käydä mukavalla porukalla syömässä ammattilaisten tekemää ruokaa ja nauttia kunnon maku- elämyksistä. Olin vastikään kuvauksissa Ravintola GastroGrill Murèssa Helsingissä. Voi että kun oli hyvää pihviä! Oli pikkuisen erilaista kuin omat grillaukset, Petra Olli nauraa.
– En ole hyvä kokki keittiössä. Varsinkin, kun olen yksin kotona, teen sitä, mikä syntyy nopeasti ja yksinkertaisesti. Makaronia ja jauhelihaa menee aika paljon.
Kaksi kotia
Petra Olli asuu Seinäjoella, puoliso Tallinnassa. Pohjanmaan ja Viron väli on tullut vuosien mittaan molemmille tutuksi. Reissaamista on riittänyt muutenkin.
Valmennuskulttuuri oli aika erilainen kuin nykypäivänä suomalaisten valmentajien kanssa. Se oli kova koulu. Yksinäisyys vaivasi usein.
– Matkustelin urani aikana ulkomailla tosi paljon yksin. Viimeisinä vuosina olin ainoa suomalainen naispainija, joka kiersi arvokisoja. Toinen valmentajani oli virolainen, toinen venäläinen. Valmennuskulttuuri oli aika erilainen kuin nykypäivänä suomalaisten valmentajien kanssa. Se oli kova koulu. Yksinäisyys vaivasi usein.
– Valmentajana yritän painottaa urheilijoille, että vaikka paini on yksilölaji, myös tiimi on tärkeä. Jokainen urheilija on tärkeä, vaikkei kaikista voi huippuja tullakaan.
– Läheisillä ihmisillä on iso vaikutus ainakin minun hyvinvointiini. On tärkeää, että on ihmisiä, joiden seurassa saa olla ilman paineta omana itsenään.
Pieniä iloja
Petra Ollia ja puoliso Indrek Vassusta yhdistää painitaustan lisäksi moni muukin asia.
– Meiltä kysytään usein vinkkejä, minne kannattaisi Tallinnan reissulla mennä. Emme osaa vastata. Vaikka keskustaan on kymmenen minuutin matka, olemme Tallinnassakin aika kotihiiriä. Esimerkiksi kesällä kaikkein hauskinta on, kun saa omalla pihalla grillata eikä tarvitse lähteä mihinkään hirveään ihmispaljouteen. Myös pihatöiden tekeminen on kivaa. Tykkään esimerkiksi puiden pilkkomisesta.
Tuntuu siltä, että nykyään kaikkien pitäisi tavoitella jotain isoa ja hienoa. Se aiheuttaa paineita.
– Olen pohjalainen jääräpää ja vääntäjä. Olen harjoitellut kovaa, ja paini on ollut elämän päätähtäin, mutta iän myötä minussa taitaa näkyä yhä enemmän myös pehmeämpiä puolia.
Ensi vuonna 30 vuotta täyttävä painija-tähti yrittää muistuttaa itselleen, että tulevaisuudesta ei kannata stressata.
– Tuntuu siltä, että nykyään kaikkien pitäisi tavoitella jotain isoa ja hienoa. Se aiheuttaa paineita. Toki minulla on haaveita, mutta kaikki on hyvin nytkin.
Kuka?
Maailman naispainin korkeimmalle huipulle yltänyt Petra Olli toimii nykyään painivalmentajana ja somevaikuttajana. Hän tekee vaikuttajayhteistyötä muun muassa Atrian kanssa.
Teksti: Tiina Makkonen
Kuvat: Taina Renkola