Broilerinkasvatuksessa kaikkein kriittisin vaihe on ensimmäinen viikko. Pieni ja herkkä linnunpoikanen vaatii täydelliset kasvatusolosuhteet, eikä mikään saa mennä pieleen.

Untuvikot tulevat kasvatushalliin samana päivänä kun ovat kuoriutuneet. Linnun kasvu teuraskokoon kestää viisi viikkoa. Ennen uuden lintuparven tuloa halli on puhdistettava ja desinfioitava perin pohjin.

Lämpötila säädetään 34 asteeseen, vesilinjoissa on raikasta vettä ja hallin lattialla turvepehku sekä untuvikkopaperit ja niiden päällä ruokaa.

– Untuvikot kaadellaan laatikoista paperin päälle. Jalkojen alla rapiseva paperi opettaa niille, mistä löytyy ruokaa ja vettä, kertoo Suvi Rantala, joka on kasvattanut broilereita Raamatun kylässä Lapuan Hellanmaassa vuodesta 2005 lähtien.

Työn aloittivat hänen vanhempansa 1986, ja tilaa on kehitetty kaikki nämä vuodet.

Suvi Rantala jatkaa broilerinkasvattajana vanhempiensa Hilkka ja Ahti Rantalan aloittamaa työtä. –Tämä tila on nähnyt kaikenlaista. Nälkävuosistakin on selvitty, joten miksi emme selviäisi tästäkin, Suvi Rantala miettii.

Suvi oppi jo varhaisessa vaiheessa, miten lintujen kanssa pitää toimia, jotta työstä voi saada elantoa. Nykyään hän kasvattaa broilereita yhdessä 12-vuotiaan Joona-poikansa kanssa.

Olosuhteiden seurannassa hyödynnetään pitkälle vietyä teknologiaa, mutta kasvatuksessa tarvitaan myös kokeneen hoitajan tarkkaavaista lintusilmää.

Kun lintuparvi voi hyvin, se kasvaa tasaisesti. Mitä enemmän hyvinvointiin sijoitetaan paukkuja, sitä parempaa tulosta syntyy.

Mitä enemmän hyvinvointiin sijoitetaan paukkuja, sitä parempaa tulosta syntyy.

Hoitaja on koko viiden viikon kasvatuksen ajan varuillaan 24/7, mikä tarkoittaa, ettei tilalta voi poistua kauas.

– Tässä työssä pitää tykätä olla kotona. Jos esimerkiksi ulkona on 25 asteen helle ja tulee sähkökatko, linnut kuolevat 15 minuutissa, jos aggregaatti ei lähde käyntiin. On pakko olla lähellä. Varsinkin viimeisellä kasvatusviikolla, kun lintu on isompi, kaikki pienetkin häiriöt voivat olla kohtalokkaita. Kanaloissa kierretään vähintään kaksi kertaa päivässä, Rantala selostaa. 

Tässä työssä pitää tykätä olla kotona.

Osa ongelmista hoituu tietokoneella tai kännykällä etänä, mutta useimmiten tilannetta on käytävä tarkistamassa paikan päällä. Mikään ei saa mennä pieleen, ja hoitajan on tartuttava epäkohtiin aina heti, eikä vasta huomenna. Silloin se voi olla myöhäistä.

– Jos vaikka vesilinjan naru on yhdestä kohdasta liian alhaalla, lattialla voi olla huomenna iso märkä läntti, jonka päällä linnut ovat jalat märkinä ja voivat huonosti.

Maailman huippua

Suomessa broilereiden kasvatuksessa ei pyritä maksimaaliseen kasvuun ja tehotuotantoon, vaan tehokkaaseen tuotantoon, jossa otetaan lintu aina ensimmäisenä huomioon.

Rantala sanoo kasvatuksen olevan meillä maailman huippua monella eri mittarilla. Tärkein on se, että kasvatuksessa ei käytetä antibiootteja lainkaan, toisin kuin vaikka Saksassa, jossa broileri saattaa kasvunsa aikana saada kahdeksaa eri antibioottia.

Kasvatuksessa ei käytetä antibiootteja lainkaan, toisin kuin vaikka Saksassa. 

Hyvinvoiva lintu ei tarvitse lääkkeitä eikä Suvi Rantala kollegoineen halua kasvattamoihinsa lääkekaappeja.

– Toinen mahtava indikaattori on lintujen jalkapohjat. Missään muualla maailmassa ei ole niin alhaisia jalkapohjapisteitä kuin Suomessa. Se kertoo, että meillä pehku, ilmastointi, lämmitys, rehustus ja kaikki on täydellisesti kunnossa.

Meillä pehku, ilmastointi, lämmitys, rehustus ja kaikki on täydellisesti kunnossa. 

Jokaisesta kasvatuserästä otetaan salmonellanäytteet, joista testataan yli 2000 maailmalla tunnistettua eri serotyyppiä.

– Muualla Euroopassa testataan vain kaksi serotyyppiä, eli 1998 jää testaamatta. On vaikea käsittää, että Suomeen tuodaan ulkomailta broilerinlihaa ja vaarannetaan ihmisten terveyttä.

Antibiootittomuuden ja salmonellattomuuden on mahdollistanut vuosikymmeniä jatkunut kehitystyö. Kasvatuksen periaate on ”all in, all out”, mikä tarkoittaa, että parvi tulee ja lähtee pois aina yhtä aikaa ilman maksimaaliseen tuottoon pyrkivää harvennusta.

Antibiootittomuuden ja salmonellattomuuden on mahdollistanut vuosikymmeniä jatkunut kehitystyö.

Pelisäännöt on päätetty yhdessä: kasvattajilla on laatukäsikirjat, joiden mukaan kaikki toimivat.

– Olemme kaikki yhdessä ylpeitä tuotantotavasta ja haluamme pitää sen tällaisena. Emme halua joutua antibioottikierteeseen, toteaa Rantala, joka on mukana broilerialan monissa luottamustehtävissä ja kehitysryhmissä.

Tästäkin selvitään

Rantalan tila on pysynyt saman suvun hallussa läpi historiansa, aina 1860-luvulta lähtien. Pitkään historiaan mahtuu monenlaisia vaiheita, myös niitä, jolloin maanviljelijän työn arvoa on vähätelty.

Suvi Rantala on aina tuntenut tietynlaista ammattiylpeyttä ja kokenut tekevänsä tärkeää työtä, mutta viime kuukausina tunne on ollut vahvempi kuin koskaan. Kun koronapandemia ja poikkeustila nostivat keskusteluun omavaraisuuden ja huoltovarmuuden, kotimaisen ruoantuotannon merkitys konkretisoitui suurelle yleisölle.

– Nyt voin vielä enemmän rinta rottingilla sanoa, että olen maatalousyrittäjä ja tuotan Suomen kansalle ruokaa.

– Tähän asti on tuudittauduttu siihen, että kyllä maailmalta ruokaa saadaan. Koskaan ei ole tarvinnut ajatella, että mitä jos rajat menisivät kiinni. Nyt se on nähty, että jokainen maa pitää ensisijaisesti huolta omista kansalaisistaan, vaikka kuinka ollaan yhtenäinen Eurooppa.

Tähän asti on tuudittauduttu siihen, että kyllä maailmalta ruokaa saadaan. 

Ensimmäistä kertaa uransa aikana Rantala on joutunut miettimään myös sitä, kuka hoitaa linnut, jos hän itse sairastuu.

– Minun on pysyttävä terveenä, sillä huollettavana on 60 000 lintua. Jos joutuisin teho-osastolle, sieltä ei voi letkut suussa näitä töitä tehdä.

Kasvattajat ovat minimoineet omaa tautiriskiään kaikin mahdollisin keinoin. Tuottajien kesken on myös sovittu järjestelyt siltä varalta, jos joku sairastuu. Tuotanto ei saa vaarantua missään olosuhteissa.

Tuottajien kesken on sovittu järjestelyt siltä varalta, että joku sairastuu.

– Meitä on viisi broilerinkasvattajaa tässä samassa kylässä. Heistä kaksi on merkitty minulle varahenkilöiksi, ja itse olen varalla kahdella tilalla. Käytännössä se tarkoittaa, että tosipaikan tullen huolehdin 250 000 broilerista.

Kollegan lomittaminen on mahdollista, sillä kaikissa kasvattamoissa on samanlaiset ohjausjärjestelmät, ja lintuja hoidetaan samalla tavalla.

– Tämä tila on nähnyt kaikenlaista. Nälkävuosistakin on selvitty, joten miksi emme selviäisi tästäkin, tuumaa Suvi Rantala ja taputtelee tuvan portailla odottavaa Elvis-koiraa.

Nälkävuosistakin on selvitty, joten miksi emme selviäisi tästäkin. 

Aamun kanalakierros on tehty ja nurmikko leikattu. On hetki aikaa hengähtää.

Teksti: Pirjo Latva-Mantila
Kuvat: Tuukka Kiviranta

Lue myös:
Korona kypsytti omasta maasta mansikkaisemman
Kolumni: Teho-oppia ennen kokemattomaan