Meneillään oleva koronapandemia paljastaa useita eläinten terveydenhuoltoakin vaikeuttavia ajattelutapoja. Alun välinpitämättömyydestä on kuljettu seurauksista välittämättömien rajoitusvaatimusten kautta vaatimaan testausmäärän nostoa ihmelääkkeenä koko pandemian ratkaisemiseksi.

Diagnostiset testit ovat tärkeä osa tautivastustusta, mutta niiden käyttö ei ole mutkatonta. Väärin käytettynä niistä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Moni tila on olettanut olevansa Mycoplasma bovis -vapaa jo yhden kielteisen testituloksen jälkeen, vaikka matalariskisyys edellyttää kolmet puhtaat näytteet sekä muidenkin vastustustoimenpiteiden noudattamista. Positiivinen testitulos aiheuttaa puolestaan paineita voimakkaisiin toimenpiteisiin. Esimerkiksi salmonellasaneerauksissa on todettu, että kertaalleen positiivisia eläimiä ei silti kannata lopettaa, koska niillä on taipumus vapautua tartunnasta.

Eläintautien torjuntatyössä testejä käytetään monella tapaa yhdistettynä erilaisiin torjuntaohjelmiin ja tapauskohtaisiin suunnitelmiin. Helposti leviävän ja lakisääteisesti vastustettavan, meiltä jo 50-luvulla hävitetyn suu- ja sorkkataudin osalta epäilty karja testataan ja tilojen kaikki eläimet hävitetään. Nautatuberkuloosin juurimiseen käytettiin lisäksi yksilötason testausta ja positiivisten eläinten karsintaa. Salmonellasaneeraukset perustuvat tartunnan leviämisen kartoittamiseen niin eläimissä kuin rehuketjussakin sekä saastuneiden kohteiden puhdistamiseen ja tartunnan saaneiden eläinten rajaamiseen.

Oikea-aikaiset, synkronoidut toimenpiteet ovat tautien surma

Elinkeino vastustaa useita eri tauteja esimerkiksi Mycoplasma bovis - tartuntaa, yhdistämällä seurantanäytteenottoa ja todettujen tilojen tilakohtaisia vastustusohjelmia. Moni tauti, kuten utaretulehdukset tai vasikoiden hengitystietulehdukset, jäävät tilan kontolle. Niidenkin osalta suunnitelmallinen näytteenotto on paikallaan, jotta diagnoosi voidaan vahvistaa oikean hoidon määrittämiseksi ja lääkeaineiden tehoa voidaan seurata. Taudinaiheuttajien tunteminen on tärkeää myös tehokkaimpien ennaltaehkäisykeinojen löytämiseksi.

Oikea-aikaiset, synkronoidut toimenpiteet ovat tautien surma. Ne vaativat hyvin suunniteltuja kaikkien osapuolten ymmärtämiä toimintaohjeita ja asiantuntevaa kenttätyötä. Niiden avulla tautitorjuntaan elimellisenä osan kuuluvan, koronakeskustelussakin aluillaan olevan jupinan "Miksi nuo saa? Pitääkö minun? Ei pysty. Maksaa liikaa" haittoja voidaan tarpeen mukaan torpata.