Nykyään tuntuu, että kaikesta on tullut kilpavarustelua. Enää ei mittailla pelkästään naapurin uutta ruoholeikkuria tai käydä nokittamassa kalliimmalla autolla. Kilpavarustelu on tullut kaikkeen mukaan.

Kuka ehtii tehdä eniten töitä ja kenellä on isoin kiire. Yhden lapsi osaa olla ilman vaippaa jo alle vuoden ikäisenä, toisaalla puhutaan jo kolmella kielellä, vaikka ikää on vasta kaksi. Me emme syö enää muuta kuin luomua, meillä ei anneta lapsille lainkaan sokeria. Mitä, annetaanko teidän lapsille eläinkunnan tuotteita?

Kuulostaako tutulta? 
Milloin elämästä ja syömisestä tuli näin kauhean vaikeaa?

Milloin elämästä ja syömisestä tuli näin kauhean vaikeaa?

 Tunnustan, olen itsekin ruokahifistelijä. En halua syödä huonoa ruokaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten välillä turvautuisi eineksiin. Pannulla voissa paistettu valmismaksalaatikko on meidän esikoisen erikoisherkkua, jota isi valmistaa silloin, kun äiti on töiden takia illan kiinni. Hernekeitto lämmitetään purkista ja sitä voidaan vähän tuunata kaapin pohjalta löytyvillä kinkkusiivuilla, jos niitä sattuu olemaan.

Välttelen valmisruokaa, mutta aika ajoin vanha kunnon sudennälkä ajaa itse tehdyn ohi. Silloin oiotaan mutkia suoraksi eineksillä tai puolivalmisteilla. Ja mitä sitten? Kenenkään keho tuskin menee romuksi ajoittaisesta eineksen tai puolivalmisteen nauttimisesta!

Silloin oiotaan mutkia suoraksi eineksillä tai puolivalmisteilla. Ja mitä sitten?

Siivoaminen taas ei ole koskaan kuulunut lempipuuhiini. Lasten myötä kaaos on vähintään triplaantunut, eivätkä työt ole ainakaan vähentyneet. Lisäksi kotini keittiö on myös paikka, jossa uudet työhöni liittyvät reseptit syntyvät, joten sotkua syntyy.

Tästä johtuen tein muutama vuosi sitten radikaalin ratkaisun, jota en ole katunut päivääkään. Palkkasin kotiimme siivoojan, joka käy huolehtimassa huushollin siistiksi kahdesti kuussa. Satsaus, kyllä. Kannattiko, ehdottomasti! Saan yhden ison stressin pois ja kotona peruspuhtaus säilyy, vaikka tavarat huiskin haiskin olisivatkin.

Jokaisella on varmasti ne omat periaatteet, joista yrittää pitää kiinni tiukassakin paikassa. Omalla kohdallani se on yhdessä syöminen. Pyrimme joka ilta syömään yhteisen päivällisen perheen kanssa ilman iPadia, puhelimia sun muita vekottimia. Tästä pidän kiinni kynsin hampain, jotta päivässä olisi edes se yksi hetki, jolloin perhe rauhoittuu yhteisen asian äärelle. Tämäkin on vain meidän perheen tapa. Teillä se saattaa olla yhteinen saunahetki tai jotain muuta. Kullakin oma tapansa, oikeata tai väärää tuskin näissä hommissa on. 

Pyrimme joka ilta syömään yhteisen päivällisen perheen kanssa ilman iPadia, puhelimia sun muita vekottimia. 

Anna itsellesi välillä lupa mennä sieltä mistä aita on matalin, kenenkään maailma ei siihen kaadu! Sen sijaan sinun mielenterveytesi sekä -virkeys pysyvät paremmalla tasolla.

-----------------

Vappu Pimiä on tv-juontaja ja radiotoimittaja, joka suhtautuu intohimoisesti ruokaan. Tänä vuonna maaseutua rakastava Pimiä juontaa Maajussille morsian -ohjelmaa. Häneltä on ilmestynyt kaksi keittokirjaa, ja Radio Novan taajuudelta voi kuulla Vapun valtakunta -ruokaohjelmaa. Pimiä kannustaa kokkaamaan vähän parempaa arkiruokaa, laadukkaista raaka-aineista ja iloisella otteella.

-----------------

Lue myös:

Missäkö on suomalainen ruokakulttuuri?