Mihin menet, suomalainen ruoka-ala?

02.6.2016
Kotimaisuus & alkuperä Alkutuotanto Asiakas GMO Laatu

Suomalaisella ruoka-alalla on meneillään murros.

Alkutuotannon vaikeasta tilanteesta puhutaan paljon, ja syystä: Tuottajahinnat eivät ole juurikaan nousseet vuoden 1995 tasosta. Ilman tuottavuuden hurjaa nousua alkutuottajat olisivat tänä päivänä vieläkin pahemmassa jamassa kuin missä ne nyt ovat.

Mutta myös ruokasektorin muissa osissa pinnan alla kuplii.

Kansainväliset teollisuusyritykset ovat jo rantautuneet tänne. Nykyään on myös paljon sellaisia yrityksiä, joiden omistus on ulkomailla ja tuotanto on Suomessa. Tulevaisuuden kysymys on, kuinka pysymme vauhdissa mukana. Miten suomalaisella elintarviketeollisuudella riittää taloudelliset ja henkiset voimavarat seurata kehitystä?

Ruokaketjun uusia toimijoita auttaa se, että nykyään on uusia reittejä, eikä kaikki ole vain muutaman päivittäistavarakauppatoimijan käsissä. On ruokarinkejä, uusia ruokapalveluita jne. Monikanavaistuminen on nyt avainsana. Käsitteetkin ovat murroksessa: esimerkiksi valmisruoka on tänä päivänä aivan toista kuin vielä 10 vuotta sitten.

Monikanavaistuminen on nyt avainsana.

Teollisuuden osalta jatkossa tapahtuu nähdäkseni sekä keskittämistä että pirstaloitumista. Isot yritykset keskittyvät enemmän muutamaan suuren volyymin tuotteeseen, ja toisaalta rinnalle tulee monenlaisia take away -palveluita.

Kilpailussa tärkeintä: maku

Elintarvikeketju kohtaa tällä hetkellä erittäin paljon kansainvälistä kilpailua, ja meidän toimijamme ovat kuin miniatyyrioperaattoreita verrattuna maailman isoihin toimijoihin. Vertailun vuoksi: jotkut maat teurastavat päivässä 100 000 nautaa, me teurastamme 600.

Venäjä-pakotteet lyövät armottomalla tavalla suomalaista elintarvikealaa. Nyt on havahduttu siihen, että meidän pitää laajentaa elinpiiriämme kansallisten rajojen ulkopuolelle. Vientiin tarvitaan ehdottomasti lisää panostuksia.

Suomessa vahvuutena on suomalaisen ruoan vahva asema. Suomalaisen ruoan markkinaosuudet ovat vielä suuria, ja kuluttajat suosivat kotimaista ruokaa.

Suomalaisuus ei kuitenkaan riitä kilpailueduksi ulkomailla. Tuoteominaisuudet ovat olennaisia. Vahvuutemme on muun muassa tuoteturvallisuus, joka on meillä hyvällä tasolla. Tuotteemme ovat gmo-vapaita ja mikrobiologiset riskit ovat pieniä.

Suomalaisuus ei riitä kilpailueduksi ulkomailla.

Mutta kaiken a ja o on hyvä maku. Hinnassa emme tule ikinä pärjäämään, mutta maussa kyllä. Kokeile vaikka itse!

Alkuperäinen teksti on ilmestynyt Saman pöydän ääressä – eväitä suomalaisen ruoan tulevaisuuteen –tutkimuksessa. Tekstiä on editoitu.

Jaa

Kirjoittajan kuva
Kirjoittanut

Juha Gröhn

Juha Gröhn on Atria-konsernin eläkkeelle jäänyt toimitusjohtaja. Hänelle ruoka on rakas toimiala, koska hyvää, laadukasta ruokaa on hienoa valmistaa ja kaupata. Toimeliaan miehen arki on usein kiireistä, ja Juhan tavoitteena onkin oppia ottamaan elämä välillä vähän rennommin. Hänet saavat hyvällä tuulelle arjen hauskat tapahtumat sekä muiden ihmisten hymyt. Juha rentoutuu hyvän ruoan, lukemisen, metsätöiden, mökkeilyn ja liikunnan parissa. Ruokabravuureita miehellä on monia. Esimerkiksi kokonaisena puuhiiligrillillä paistettu, yrteillä ja kasviksilla täytetty naudan sisäfilee tai leivinuunissa ylikypsäksi paistettu vain suolalla maustettu sian lapa, etuselkä tai kylki – tämän ruoan voi huolettaa heittää aamulla metsään lähtiessä uuniin ja nauttia illalla mökille palatessa.

Lue kirjoittajan muita blogeja