Tahdon jakaa teille, hyvät lukijat, otoksen aivan mahtavasta ruokaharrastuksesta, jonka juuret ulottuvat jo parin vuoden taakse. Kaikkihan alkoi, kuten hyvät ideat yleensä, työmaan kahvipöydästä.

Innostuimme jalostamaan omaksi konseptiksemme telkkarista tuttua ideaa valmistaa vuorotellen illallinen pienessä kilpailuhengessä. Ensimmäinen mittelö ”Viiden tähden illallinen” on jo saatu kunniakkaasti päätökseen ja tällä hetkellä meneillään on hieman rosoisemmin toteutettava ”Arvostele Mun Eväät”, jonka arviointikriteereihin kuuluvat retkikokonaisuus, -ohjelma ja tietenkin eväät. Skabailut ovat vielä kynäilyhetkellä kesken ja keskitynkin kertaamaan omaa kilpailusuoritustani.

Allekirjoittaneelle osunut retkiajankohta, oikukas kevät, tuntui aluksi mahdottomalta suunnitella. Kevään uutisointi avitti kuitenkin retkikohteen valinnassa – Ähtäri Zoo, mikäs muu. Ähtäri Zoon alue kokonaisuudessaan on kehittynyt viime vuosina huimasti ja tekemistä on ympäri vuoden. Eväsretkikohteena Ähtäri Zoo tarjoaa mukavat fasiliteetit: nuotio- ja grillauspaikat ovat siistejä ja tilavia, liikkuminen on helppoa kaiken ikäisille ja aito metsäinen miljöö hellii sielua.

Huhtikuun lopulla Ähtärissä keli oli kolea, mutta aurinkoinen. Aika kului tarhassa kuin siivillä, eläimet olivat kevään lumoissa virkeänä liikkeellä ja karhunpoikien haparoivaa temmellystä olisi voinut katsella loputtomiin.

Kilpailullisesta näkökulmasta onnistuneen retkeen puitteet olivat vähintäänkin erinomaiset, mutta millaista roolia näyttelevätkään tällä retkellä eväät? Retken sääntöihin kuuluu sisällyttää retkieväisiin jokin lämmin eväspala sekä suolainen ja makea eväs. Bonuksena Atria Käristemakkaran tulee olla tavalla tai toisella retkellä läsnä, koska retki ei ole retki ilman kärkkäriä.

Bonuksena Atria Käristemakkaran tulee olla tavalla tai toisella retkellä läsnä, koska retki ei ole retki ilman kärkkäriä.

Hifistelyksihän eväiden suunnittelu tietenkin meni. Alkuun halusin testata jotain uutta, mitä en itsekään ole aiemmin maistanut. Kylmä kurkkukeitto sai toimittaa jännittävän uutuuden virkaa alkueväänä. No joo, ei hassumpaa, mutta tuskin raatilaistenkaan mielestä mitään tajuntaa räjäyttävää.

Hartaudella valmisteltu pääeväs oli kärkkäri ohuena siivuna grillisämpylän välissä tomaatilla, juustolla ja ruohosipulilla höystettynä.

Teoriassa aivan uskomattoman hyvää, mutta kuinka ollakaan, nälän alkaessa jo vaikuttaa keskittymiskykyyn sitä kuuluisaa hiillosta ei maltettu odottaa, vaan folioon käärityt sämpylät tuli heitettyä nuotion liekkien nuoltavaksi. Lopputuloksena oli hiiltynyttä sämpylää kylmällä makkaralla. Kaiken kukkuraksi retkikunnan lapsille eväät olivat erityinen pettymys, kun makkaraa ei tarjoiltu tikun nokasta paistettuna lainkaan.

Lopputuloksena oli hiiltynyttä sämpylää kylmällä makkaralla.

Pienen valonpilkahduksen epäonnistuneeseen suolaisen evään tarjoiluun toi makea eväs, joka valmistettiin Ähtäri Zoon hirviaitauksen vieressä olevalla grillauspaikalla. Kaupunkilaistunut eväsretkikunta kiittelee kohteen kaasugrilliä, jonka avulla eväiden lämmittäminen onnistui hieman nuotiota varmemmin. Makeaksi evääksi tarjoiltiin grillattua banaania Valio Vanilla -vaniljakastikkeen ja suklaakeksimurujen kera.

Retki saatiin päätökseen tarhan sulkemisaikaan, enää piti löytää kaikki mukana olleet lapset, jotka varsin omatoimisesti olivat koko iltapäivän tarhassa viettäneet. Posket punaisena ja iloisin mielin -mutta tunnustetaan, että grillin kautta kotiin, kun jäi nälkä. Ei tainnut voitto irrota tälläkään kierroksella, mutta huippuretki meillä oli!