Asia on nakki

En juurikaan grillannut lapsena. Se ei ollut kovin kaupunkilainen harrastus ja Rööperin kotimme oli urbaaneinta mitä olla voi. Nakkeihin juontavat lapsuusmuistoni liittyvät silti kaupunkiin ja Fredrikintorilla sijainneesen nakkikioskiin.

Toki nakit liittyvät myös kotikeittiöön, jossa luonnonkuoreen pakatut pikkumakkarat keitettiin aina suurta kunnioitusta ja tarkkuutta noudattaen. Kun nakkia sitten haukkasi, oli se ensimmäinen, poksauksen aiheuttava puraisu parasta mitä olla voi.

Isän eksyessä keittiön puolelle myös lisäkemaailma sai todellista arvonnousua: makaronia, ketsuppia, paistettuja kananmunia. Nakkikioskilta puolestaan kannettiin toisenkin kerran sipulilta ja sinapilta tuoksuvia herkkuhodareita, maidon kanssa syötäviksi.

Nakkisormet

Kun sitten pääsin mökkeilyikään, saimme kutsun ystävän kesäasunnolle. Yritin hiukan harrastaa ja virkata tuliaiseksi patalapun, mutta eihän se tällaiselta "nakkisormelta" onnistu niin sitten millään, joten luovuin hankkeesta.

Joku voisi kuvitella, että olin vain niin "nakit silmillä", etten nähnyt nenääni pidemmälle, mutta totuus on huomattavasti ihanampi. En halunnut käyttää kallista aikaani virkkaamiseen, olihan nahkakinnas grillihommissa lopulta parempikin. Ja sen sai rautakaupasta, isojen poikien Tiimarista.

Saavuttuamme mökille, pallogrilli oli viritetty parhaimmilleen ja minulla tuli heti kiire kokkaamaan sen äärelle. Rukkaset ja nakkipaketti pääsivät asialliseen toimintaan. Ja illasta tuli mainio. Grillailimme pikkutunneille, ruuanlaittoruuaksi nakkeja herkutellen.

Nakkikorista hodariin

Monissa ravintoloissa lastenlistalla seikkailee erilaisia versioita nakit ja muusi- annoksesta. Näistä ehkäpä hauskimpia "nakkimetsä", jossa muusikeon keskelle on törkätty muutama naurava nakki pystyyn.

Myös baari- ja pubipuolella tavataan nakkiannoksia, joista ehkäpä kuuluisin, rasvakeittimessä rapeiksi paistetut nakit ranskalaisten kanssa eli "nakkikori", on loistavaa särvintä oluen kanssa.

Kun kesä koittaa, saattavat vanhemmat hinguta grillimakkaroineen hehkuvien hiilien äärelle, mutta lapset pitävät huolen siitä, että myös nakkeja on tarjolla. Ehkä nakki sujautetaan sämpylän sisään ja saadaan aikaan yksi maailman tunnetuimmista pikaruoka-annoksista, hot dog.

Ja kukapa onkaan ensimmäisenä sormiaan polttamassa ja nopeasti lämpeneviä nakkeja popsimassa? Perheen isä tietenkin. Myös kodeissa on listalla reilusti nakkiruokia: nakkikastike, nakkikeitto, nakkipata, nakki-perunasoselaatikko…

Nakit rantautuivat meille joskus 1800-luvun lopulla. Reseptiikan pääpiirteet tulivat Saksasta, mutta lihaisuus ei ollut alkuunkaan samaa luokkaa köyhässä Pohjolassa. Täällä nakeista saatiin edullisempia lisäämällä niihin jauhoja tai perunaa. Frankfurter oli kuitenkin nykyistenkin nakkien esikuva ja suosio jatkuu, uusia reseptejä etsien.

Kun nakin syvintä olemusta alkaa oikein pohtia, pääsee ajatuksissaan pitkälle. Kuten tästäkin kirjoituksesta huomaa, jopa varhaislapsuuteen saakka. Nakit ovatkin osa suomalaista ruokakulttuuria, muistoja ja tunnelmia. Nakeilla voi herkutella yksin tai seurassa. Niistä voi tehdä pikaruokaa tai hiljaa haudutettuja herkkuja. Niitä voi syödä juhlissa tai arkena.

Ilman nakkeja keittiömme ja ruokakulttuurimme olisi paljon köyhempi kuin mitä se on ja siksi ehdotankin, että kalentereihimme kirjataan uutena juhlapäivänä kansallinen nakkipäivä.

Sami Garam